Kaninkolon kukkapuisto

Kaninkoloon pudonneiden unenomainen kukkapuisto

Villa Lapin (Huvila Kani), eteläisessä Varsinais-Suomessa, seisoo erään mäen kallioisella laella, keskellä hehtaarin kukkapuistoa. Alussa, vuonna 2008, kaikki oli toisin. Hehtaarilla oli kesantopeltoa, joutomaata ja heinittynyttä kalliota. Paikalle sattuivat saapumaan tarinamme päähenkilöt Rakentaja ja Maisemoija mukanaan unelma… Unelma Huvilasta keskellä puutarhaa – puita, pensaita ja kukkia: kaikenvärisiä, -kokoisia ja -muotoisia.

Tarinamme Rakentaja on herra, jonka käsissä pysyvät niin lapio kuin kottikärryt sekä se työnnettävä kuntoilulaite, jota ruohonleikkuriksikin kutsutaan. Maisemoija on rouva, jonka käsissä kuluvat istutuskuokka ja siemenpussit sekä se itsevetävä kuntoilulaite. Huvila Kanissa asustavat myös Valkoinen Kani ja Musta Kani, joiden mielestä puutarhassa on aina jotain syötävää tai kaivettavaa.

Mutta palatkaamme tarinamme alkuun, vuoteen 2008…
Tuolloin Maisemoija mittasi ja suunnitteli – piirsi ja laski. Multaa tuotiin, kasveja hankittiin ja kuinkas kävikään: Rakentaja iski lapionsa kallioon ja suunnitelmat lensivät pärekoriin. Maisemoija alkoi toteuttaa sitä tosielämän puutarhaa, missä ei suunnitella vaan ratkaistaan luovasti eteen tulevia ongelmia. Ja niitähän avoimella ja kivisellä hehtaarilla riitti.

Ensin piti kaivaa oja puhdistamon vesille – samalla voisi tehdä lammen mietti Maisemoija ja puron… tuolta kallion päältä, kun siinä on sopivasti uoma. Väliäkö sillä, että korkeuseroa oli metrejä. Saadaan ainakin komea putous, ellei toinenkin. Ja useita lampia ja puroja. Taas kolahti kallioon, tosin nyt kaivinkoneen kauha, ei lapio ja lammen paikkaa siirrettiin. Ja koska puutarhassa kaiken pitää muuttaa paikkaansa ainakin kerran, on lampia muokattu ja puron uomaa siirretty. Nyt lammet lumpeineen, vesikuusineen ja varstasaroineen alkavat tuntua hyvältä – myös vesiliskojen, sammakoiden ja puronuomassa kylpevien lintujen mielestä.

Ojasta, lammista ja muista Rakentajan kaivuuhommista tuli maata – miksei tehdä kumpuja ennestään tasaiselle pellolle, pohti Maisemoija. Näin helpottui kesannolla vuosikausia olleen pellon muokkaaminen polveilevaksi puistoksi. Kummuille on istutettu perennoja, puita ja pensaita. Osa niistä on jo kasvanut niin, että syntyy varjoa ja tuulensuojaa sekä ravintoa peuroille ja rusakoille, jos suojaverkot talveksi unohtuvat.

Maisemoijan käsiin sattui osumaan kirja orangeriasta ja… pitihän sellainen tehdä. Yhteistuumin eräänä helteisenä heinäkuuna Maisemoija ja Anoppi muurasivat orangerian ja Rakentaja teki kennolevykaton. Nyt orangerian lämmössä kypsyvät niin tomaatit, kurkut, melonit kuin viinirypäleetkin. Orangerian nykyisin porrastetulla edustalla kasvaa hedelmäpuutarha (jos myyrät suo...) ja välimerellinen yrttitarha. Valkoiselle ja Mustalle Kanille maistuu itsekasvatettu salaatti.

Palataksemme ongelmien ratkaisuun: pellon raivaajat olivat keränneet pellolta kiviä, joita kallioisella paikalla riittää. Kivistähän voisi tehdä paahteiselle etelärinteelle kivikon, pohti Maisemoija. Herkät kasvit viihtyisivät kivien lämmössä ja hankala rinne siistiytyisi. Suurimmat kivet Rakentaja ja Maisemoija siirsivät yhdessä, jos siirsivät. Osa vain tuupattiin alas kalliolta ja toivottiin että osuisi kohdalle ensi yrittämällä. Kivien koloissa viihtyvät kotimaiset katajat, katkerot, sammalleimut, ajuruohot, inkarvillea ja neilikat.

Kaninkolon kukkapuisto ei ole vielä valmis puutarha, koska ongelmia ja ideoita löytyy edelleen. Rakentaja ja Maisemoija ovat vuosien saatossa pudonneet kaninkoloon ja päätyneet kukkapuistoon, josta tarkkaavainen saattaa löytää sadun Liisan tavoin kaikenlaista… Hatuntekijän teekutsuja ei tosin täällä vietetä metsässä vaan keskellä englantilaista puutarhaa: ruusuja, pioneja, kärhöjä, kurjenmiekkoja ja punaisia lupiineja. Eikä valkoisia ruusuja maalata punaisiksi, mutta samassa penkissä viihtyvät valkoinen, punainen ja puna-valkoinen ruusu. Maisemoija on todennut puutarhaystäviensä kanssa, että taimien kasvattaminen ja kasvien keräily voivat olla puutarhaihmisen huume. Maisemoija tunnustaa kasvattavansa taimia ja keräilevänsä kasveja: perennoja, pensaita, puita ja havuja – mitä vaan.

Ennen kaikkea Kaninkolon kukkapuistosta on tullut kerroksellinen unien ihmemaa satoine kukkineen, puineen ja pensaineen. Puutarha, jossa nurmikon tärkein tehtävä on tuoda kasvien parhaimmat puolet esille. Puutarha, jossa ei haravoida ja kitketään kun jaksetaan, niin - ja kastellaan jos on aivan pakko! Valkoisen Kanin ja Mustan Kanin mielestä Kaninkolon kukkapuistossa kuuluu kasvaa myös voikukkaa ja juolavehnää siinä kuin Rakentajan ja Maisemoijankin herkkuja.

Teemapäivänä Valkoinen Kani ja Musta Kani saattavat ulkoilla halunsa ja säiden mukaan. Voit nauttia kotitekoisista leivonnaisista vierailusi aikana. Puutarhassa on myynnissä omia taimia ja Hongiston taimiston ruusuja ja syreenejä. Puutarha on osittain esteetön, kallion päälle noustaan portaita.