Kassunkulma

Omakotitalon neljännesvuosisadan kypsynyt ja vielä vaiheessa oleva pihamaa.

Olemme tarhuroineet 1200 m2:n suuruisessa pihassamme vuodesta 1996. Kassunkulman ylin valvonta oli ensin seniorikissa Kassun ja nyt sen manttelinperijän, aloittelevan puutarhakissan, Eemelin, tehtävä. Tänä kesänä on keskitetty lähinnä korjaamaan talvivaurioita, joita on ollut enemmän kuin koskaan ennen. Lisäksi talvesta selviytyneitä kasveja ovat kurittaneet sekä alkukesän helteet että heinäkuinen raemyräkkä, mutta ilo puutarhasta on sentään säästynyt.

Ilmasto on muutoksessa, silti kasveja vaurioittavat talvet eivät ole kadonneet minnekään. Seitsemän vuotta sitten alkanut perennainnostus vei mennessään, ja penkkeihin ilmestyi kaikenlaista uutta ja näyttävää. Viime talvi palautti kokeilijan kuitenkin takaisin maan pinnalle. Kestäviksi tiedetyissä lajeissa ja lajikkeissa on sittenkin vara parhain, vaikka kokeilut hauskoja ovatkin.
Teemapäivän mentyä − elokuun puolivälissä − odottaakin talven harventaman perennapenkin kunnostus: korottaminen hiekansekaisella mullalla ja kasvien uudelleen istutus. Kassunkulma on edelleen vaiheessa…

Puutarha oli aluksi avoin peltotontti, joka on muuttunut sekä erilaisen käyttötarpeen, että kasvun myötä. Lapsiperhevaiheen välttämättömyydet, hiekkalaatikko ja keinut, on jo aikoja sitten heivattu muualle ja pihan ympärille on istutettu kuusiaita, on kasvanut täyteen mittaansa. Alkujaan varjopaikkoja oli vain rakennusten vieressä. Nyt puiden läheisyydessä on istutuksille tarjolla eri asteista varjoa, ja lättänä peltotontti on saanut lisää ulottuvuutta  ylöspäin. Suuret peittävät kasvit luovat myös piiloja kaikelle sille, mikä on tarpeellista, mutta ei niin kaunista. Kompostilaatikot peittyvät kuusiryhmän taakse, ja kanadantuijat kätkevät ötököiden iloksi jätetyn lahopuukasan.

Pihamme havukasvit näyttävät arvonsa vaihtuvissa vuodenajoissa, sillä lehtipuiden, -pensaiden ja kukkakasvien kausi on parhaimmillaankin vain puolet vuodesta. Kun kukkien aika on ohi, havujen avulla katseltavaksi jää vielä vihreitä muotoja.

Asuinalueemme teitä reunustavat molemmin puolin avo-ojat. Tonttiimme kuulumaton, mutta sen kanssa kahdella sivulla vääjäämättömän kokonaisuuden muodostava oja-ala, on haasteellinen. Sen syvissä ja jyrkkäreunaisissa kohdissa siistiminen ei onnistut ruohonleikkurilla, ja nyt olemme siirtyneet käyttämään trimmeriä. Tonttiliittymän vieressä olemme myös maisemoineet ojaa parhaamme mukaan kulleroilla, tarha-alpeilla ja siperianiiriksillä.

Puutarhassamme kasvaa ‒ hyvinvoivina tai kituliaina ‒ reilut parisen sataa monivuotista kasvilajia ja lajiketta. Seitsemän vuotta sitten alkanut perennainnostus kummasti pidensi kasvilistaa. Uusia lajikkeita on hankittu taimimyymälöistä, mutta osa on kasvatettu siemenistä itse. Oikean kasvin sijoittaminen oikealle paikalle on usein onnistunut kerralla, mutta ei aina. Varsinkin kärhöt ovat joutuneet vaihtamaan paikkaa useammankin kerran.
Kassu-kissan opetukset manttelinperijä Eemelille puutarhasta, tarhurista ja metsurista

”Puutarha on niinku kissan reviiri, jossa häärii tarhuri ja metsuri. Tarhuri on sellainen ihmisemäntä, jolla on multaa kynsien alla. Niinpä se napsuttelee firskarsseja ulkona ja sisällä. Ulkona se napsii pensaita kuriin ja sisällä kynnet tyngiksi. Se on puutarhurin manikyyri se. Ideat tarhurin päässä saavat sen säntäilemään pihalla edestakaisin, kuopsuttamaan, istuttamaan ja siirtämään.
Metsuri on puolestaan semmoinen ihmisisäntä, joka pitää pihan puuasukkaat ruodussa. Keväällä se keikkuu kuusenlatvoissa, ja pitää kuuset pihaan sopivan kokoisina. Metsuri lykkii myös koko kesän ruohonleikkuria. Kissat eivät semmoisista härveleistä tykkää, eikä kattikunnan tarvitsekaan. Sitäkin olen vähän ihmetellyt, miksi ne – tarhuri ja metsuri – kutsuvat sitä leikattavaa aluetta nurmikoksi. Siinähän nyt kasvaa ihan kaikkea: rönsyleinikkiä, valkoapilaa, pihatatarta, voikukkaa, nurmitädykettä, sammalta… Juu, kyllähän siitä jokunen ruohonkorsikin löytyy, mutta että nurmikko… no ei… monimuotoisuuspläjäys se on. Heh!

Antaa tarhurin ja metsurin touhuta puutarhassa niin kauan kunhan kattiasujan palvelutaso ei huonone. Vuosien koulutuksella on ne saatu ymmärtämään, että tyhjä ruokakuppi on ruma kuppi. Esteettisyys ennen kaikkea!”

Teemapäivänä aloitteleva puutarhakissa Eemeli, saattaa hyvinkin näyttäytyä puutarhakansalle ulkotarhansa korkeuksista.