PUUTARHAT

Avoimet Puutarhat 5.7.2020 klo 12-17

Puutarhahaku

Kassunkulma

Kassunkulma

Omakotitalon neljännesvuosisadan kypsynyt ja vielä vaiheessa oleva pihamaa.

Olemme tarhuroineet noin 1200 m2:n suuruisessa pihassamme 24 vuotta. Tuona aikana puutarha on muuttunut lapsiperheen avoimesta peltotonttipihasta kuusiaidan ympäröimäksi seniorikissa Kassun valtakunnaksi. Hiekkalaatikon kehys siirrettiin aikoja sitten uuteen paikkaan ja uuteen tehtävään istutuspenkin reunukseksi. Kuusiryhmän kaksi reunimmaista puuta ovat kasvaneet yhteen, eikä niistä ole enää palvelemaan jalkapallomaalin tolppina. Sen toisen maalin tolppina toimineet luumupuut antoivat lopulta kokonaan periksi; toinen potkimiselle ja toinen tuhdille savimaalle.

Puutarha on muuttunut vuosien saatossa sekä erilaisen käyttötarpeen että kasvun myötä. Alussa varjopaikkoja oli vain rakennusten vieressä. Nyt puiden läheisyydessä on istutuksille tarjolla eri asteista varjoa, ja lättänä peltotontti on saanut lisää ulottuvuutta ‒ ylöspäin. Suuret peittävät kasvit luovat myös piiloja kaikelle sille, mikä on tarpeellista, mutta ei niin kaunista. Kompostilaatikot peittyvät kuusiryhmän taakse, ja kanadantuijat kätkevät ötököiden iloksi jätetyn lahopuukasan.

Pihamme havukasvit näyttävät arvonsa vaihtuvissa vuodenajoissa; lehtipuiden, -pensaiden ja kukkakasvien kausi kun on parhaimmillaankin vain puolet vuodesta. Kukkien ajan päätyttyä, jää havujen avulla katseltavaksi vielä vihreitä muotoja. Ilo ikivihreästä lisääntyy vuosi vuodelta talviaikaisen lumipeitteen käydessä yhä harvinaisemmaksi. Keväällä etupihan havukasvit tarjoavat vihreän taustan ensimmäisille orvokkien ruukkuistutuksille.

Asuinalueemme teitä reunustavat molemmin puolin avo-ojat. Tonttiimme kuulumaton, mutta sen kanssa kahdella sivulla vääjäämättömän kokonaisuuden muodostava oja-ala, on tosi haasteellinen. Sen syvissä ja jyrkkäreunaisissa kohdissa siistiminen ei harmiksemme onnistu ruohonleikkurilla. Tonttiliittymän vieressä olemme maisemoineet hurjaa ojakasvustoa parhaamme mukaan kulleroilla, tarha-alpeilla ja siperianiiriksillä.

Puutarhassamme kasvaa ‒ hyvinvoivina tai kituliaina ‒ kaikkiaan noin 200 erilaista istutettua monivuotista kasvilajia ja -lajiketta. Kolmisen vuotta sitten alkanut perennainnostus on kummasti pidentänyt kasvilistaa. Monet listassa olevat perennat ovatkin viime vuonna hankittuja ja siksi vielä keskenkasvuisia, jotkut vasta aivan pieniä alkuja. Uusia lajikkeita on hankittu taimimyymälöistä, mutta osa on kasvatettu siemenistä itse. Oikean kasvin sijoittaminen oikealle paikalle on usein onnistunut kerralla, mutta ei aina. Varsinkin kärhöistä on tullut puutarhamme kiertolaisia. Toivottavasti viime vuonna tehdyt siirrot saavat ne viimeinkin viihtymään.

Kassu-kissan näkemys puutarhasta, tarhurista ja metsurista

Puutarha on niinku kissan reviiri, jossa häärii tarhuri ja metsuri. Tarhuri on sellainen ihmisemäntä, jolla on multaa kynsien alla. Niinpä se napsuttelee firskarsseja ulkona ja sisällä. Ulkona se napsii pensaita kuriin ja sisällä kynnet tyngiksi. Se on puutarhurin manikyyri se. Minä sen sijaan hoitelen manikyyrit Moskovan Kaunotar -syreenin runkoon, ja hienot tulee! Tarhuri on kyllä välillä kauhuissaan runkoon jääneistä jäljistä, mutta minusta nekin ovat hienot. Ovat niinku semmoinen oikea kissan voiman näyte!

Sitten tarhurille pukkaa ideoita, ja ne saavat sen säntäilemään pihalla edestakaisin. Etupihan peltivajan taakse ilmestyi lavakauluksia, niihin multaa ja pieniä eläviä kasviyksilöitä. Ja nyt sitten tarhuri kutsuu peltivajan taustaa komeasti taimistoksi. Samanmoisia lavakauluksia se pinosi vielä takapihan kuusten taakse ja tunki niihin kuolleita kasveja. Se on sitten kuulemma kompostialue. Höh.

Takapihan kurtturuusurivistön tarhuri tuhosi kokonaan. Tilalle se alkoi kasata multaa. Pehmeästä mullasta minä tykkään, siihen on sitten kiva kaivaa kuoppia… Ne multakohoumat kehkeytyivät perennapenkeiksi, ja niitähän on alkanut tulla lisää. Tarhuri puhkuu intoa ja mutisee pioneista, jaloangervoista, iiriksistä, kuunlinjoista, punapäivänhatuista ja mitä niitä nyt onkaan. Viime vuonna se istutti monenmoista uutta, mutta onkohan niistä vielä katseltavaa tänä vuonna. Tiedä häntä. Itse tykkään siitä kasvista, joka sai paikan ulkoilualueellani. Sillä on sitten kaunis ja ylevä nimi: kissanminttu.

No entäs se metsuri sitten. Se on semmoinen ihmisisäntä, joka pitää pihan puuasukkaat ruodussa. Keväällä se keikkuu kuusenlatvoissa. Sanoo, että se pitää kuuset pihaan sopivan kokoisina. Kuusiaidan leikkuuseen se intoutuu vasta kesällä. Meilläpä eivät kuuset kasva enää ylöspäin, mutta leveyssuunnassa kylläkin.

Metsuri lykkii myös koko kesän ruohonleikkuria. Minä en semmoisista härveleistä tykkää. Sitäkin olen vähän ihmetellyt, miksi ne – tarhuri ja metsuri – kutsuvat sitä leikattavaa aluetta nurmikoksi. Siinähän nyt kasvaa ihan kaikkea: rönsyleinikkiä, valkoapilaa, pihatatarta, voikukkaa, nurmitädykettä, sammalta… Juu, kyllähän siitä jokunen ruohonkorsikin löytyy, mutta että nurmikko… no ei… monimuotoisuuspläjäys se on. Heh!

Annan tarhurin ja metsurin touhuta puutarhassa niin kauan kunhan en havaitse omassa palvelun tasossani huonontumista. Olen kahdeksantoista vuoden koulutuksella saanut ne ymmärtämään, että tyhjä ruokakuppi on ruma kuppi. Esteettisyys ennen kaikkea!

Teemapäivänä seniorikissa ei ole tavattavissa, vaan nukkuu ansaittuja päiväunia sisällä.

Yhteystiedot
Omistajat
Tarja ja Seppo Hietaranta
Katuosoite
Ruokolantie 5 Sijainti kartalla
Postinumero
21500
Postitoimipaikka
Piikkiö
Maakunta
Varsinais-Suomi
Kunta
Kaarina
Puhelin
0407081355
Puutarhamatkailukohde
Ei
Lisätietoja
Aukioloajat
Lisätiedot

Teemapäivänä 5.7.2020

Lisäpalvelut
  • Esteetön pääsy
  • Koirat sallittu
  • Kahvitarjoilu
  • Taimimyynti
  • Itsepoiminta
  • Majoitus
Palvelukielet
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Englanti