Kassunkulma

Omakotitalon yli neljännesvuosisadan kypsynyt ja vielä vaiheessa oleva pihamaa

Olemme tarhuroineet 1200 m2:n suuruisessa pihassamme vuodesta 1996. Tuona aikana puutarha on muuttunut sekä erilaisen käyttötarpeen että kasvun myötä. Alun avoin peltotontti on saanut ympärilleen kuusiaidan, puut ovat kasvaneet ja lapsiperhevaiheen välttämättömyydet, hiekkalaatikko ja keinut, on jo aikoja sitten heivattu muualle. Puutarha siirtyi vuosien myötä ensin seniorikissa Kassun ja sitten sen manttelinperijän, aloittelevan puutarhakissan, Eemelin, valvontaan.

Alkujaan varjopaikkoja oli vain rakennusten vieressä. Nyt puiden läheisyydessä on istutuksille tarjolla eri asteista varjoa, ja lättänä peltotontti on saanut lisää ulottuvuutta  ylöspäin. Suuret peittävät kasvit luovat myös piiloja kaikelle sille, mikä on tarpeellista, mutta ei niin kaunista. Kompostilaatikot peittyvät kuusiryhmän taakse, ja kanadantuijat kätkevät ötököiden iloksi jätetyn lahopuukasan.

Pihamme havukasvit näyttävät arvonsa vaihtuvissa vuodenajoissa, sillä lehtipuiden, -pensaiden ja kukkakasvien kausi on parhaimmillaankin vain puolet vuodesta. Kun kukkien aika on ohi, havujen avulla katseltavaksi jää vielä vihreitä muotoja.

Puutarhassamme kasvaa ‒ hyvinvoivina tai kituliaina ‒ parisen sataa monivuotista kasvilajia ja lajiketta. Yhdeksän vuotta sitten alkanut perennainnostus kummasti pidensi kasvilajien listaa... Uusia lajikkeita on hankittu taimimyymälöistä, mutta osa on kasvatettu siemenistä itse. Oikean kasvin sijoittaminen oikealle paikalle on usein onnistunut kerralla, mutta ei aina. Varsinkin kärhöt ovat joutuneet vaihtamaan paikkaa useammankin kerran.

Eemeli-kissan aatoksia puutarhasta, tarhurista ja metsurista

Edeltäjäni Kassu-kissa jätti minulle perinnöksi puutarhan, tarhurin ja metsurin määritelmät, jotka pitävät edelleen paikkaansa. Ei tarvitse muuttaa. Elikkä puutarha on niinku kissan reviiri, jossa häärii tarhuri ja metsuri. Tarhuri on sellainen ihmisemäntä, jolla on multaa kynsien alla. Niinpä se napsuttelee firskarsseja ulkona ja sisällä. Ulkona se napsii pensaita kuriin ja sisällä kynnet tyngiksi. Se on puutarhurin manikyyri se. Ideat tarhurin päässä saavat sen säntäilemään pihalla edestakaisin. Metsuri on puolestaan semmoinen ihmisisäntä, joka pitää pihan puuasukkaat ruodussa. Keväällä se keikkuu kuusenlatvoissa, ja saksii kuuset pihaan sopivan kokoisiksi. Metsuri lykkii myös koko kesän ruohonleikkuria.

Olen katsellut niiden, tarhurin ja metsurin, touhuja tässä kolmisen vuotta ja niillä näyttäisi olevan pihalla aina jotain tekemistä. Viime kesänä ne pystyttivät kasvihuonetta. Oli niillä apujoukkojakin siihen puuhaan, ja silti ansari ei valmistunut helatorstain viikonloppuna niin kuin tarhuri oli suunnitellut. (Armoton ylioptimisti!) Vasta juhannuksena se lasimökki näytti kutakuinkin valmiilta. Loppukesästä talon varjoisesta päädystä lähti ”nurmikko”. Se kun ei oikein toipunut edellistalven kurituksesta ja näytti kamalalta. Nyt siinä talon päädyssä on sora-alue, johon tarhuri on ajatellut laittavansa jotain ruukkupuutarhan tapaista – ehkä.

Itse huolehdin piha-alueen valvonnasta. Käytössäni on ulkotarha ja sen laajennus – catwalk, mikä sopii oikein hyvin tarkkailuun, koska se on riittävän korkealla. Minusta on tärkeää, että puutarhassa ryntäilevät oravat ja kaikenlaiset siipiveikot eivät unohda, kuka tätä puutarhaa oikeastaan hallitsee.

*****************************************************************
Teemapäivänä Edelleen Aloitteleva Puutarhakissa Eemeli, saattaa hyvinkin näyttäytyä puutarhakansalle ulkotarhassaan tai catwalk’in korkeuksissa.