Kissankäpälän puutarha

Pienen kaupunkipuutarhan suunnittelussa lähtökohtina ovat olleet ekologisuus, helppohoitoisuus, herkkujen tuotanto ja moniaistisuus. Ideoiden lähteenä ovat toimineet niin permakulttuuri kuin metsäpuutarha.

Puutarhani on vielä lähtökuopissa. Muutimme taloomme jo vuonna 2015, mutta vasta viime syksynä saimme viimeisen pressun peitämän varaston poistettua pihalta. Kuitenkin jo näiden pressumöykkyjen täytteisten vuosien aikana on monta muutosta koettu. Keppihevostallista on tullut puuvaja ja autopaikasta estekenttä. Se nykylapsiperheille pakollinen trampoliinikin on löytänyt tiensä pihallemme. Tavoitteena on hallittu hoitamattomuus, mutta pihalla puuhailee niin monta tekijää ja kokijaa, että hallinta loistaa vielä poissaolollaan.

Pihan perustana on vanhan rintamamiestontin kolmasosa - kallionen rinnepiha tiivistyvällä kaupunkialueella. Kun jokainen neliömetri on tärkeä, hyötypuutarha on sijoitettu autokatoksen katolle. Siellä se on myös turvassa kauriilta, kaneilta ja rusakoilta. Olen tutkaillut, mitä pihamaasta putkahtaa ja pyrkinyt suosimaan luonnonkasveja mahdollisuuksien mukaan - nokkosta, ketunleipää, kissankäpälää, kärsämöä ja virnoja. Luonnonkasvit toimivat myös 'hyönteiskehtoina'. Hieman vanhemmille hyönteisille on tarjolla mesikasveja ja sadevedet keräävän pihalammen vettä. Lampeen ovat löytäneet tiensä myös sammakot, manterit ja sukeltajat. Lähialueen linnut käyvät siinä aamupesulla ja juomingeilla. Eläimiä on suosittu myös jättämällä kivipengerryksiin koloja ja koivupöllejä lahoamaan istutusten lomaan.

Puutarhaa hoidan luonnonmukaisesti ja tänä vuonna olen ottanut käyttöön Bokashin suotonesteen lannoitteena. Kuivien paikkojen vesitaloutta olen parantanut biohiilen avulla. Katekankaiden käyttöä olen välttänyt mikromuovien takia.

Tavoitteena on luoda pihasta keidas sekä meille että kasveille ja muille eläimille.