RÄIHÄ koti

70-luvun punatiilitalon, 800m² piha, joka ostohetkellä oli ollut vuosikymmenen hoitamaton ja täysin umpeen kasvanut.
Nyt viimeiset viisi kesää, pihaa on rakennettu sisustusarkkitehtipariskunnan omin hartiavoimin. Pihalle on rakennettu mm. kolme reilun kokoista kivimuuria, tontilla olleista rakennusaikaisista kallionlohkareista.
Piha ei ole vielä valmis, mutta pihan runko ja kasvillisuus on jo sen verran ”paikoillaan”, että rohkenimme mukaan puutarhapäivään.

Minä, Päivi, olen pihan visiönääri - pihasuunnittelija ja ylipuutarhuri.
Lars on ”järjen ääni” - toteutuksen johto-, suunnittelu- ja työporras.
Pihasuunnittelussa on lähtökohtana ja myös rajoittavana tekijänä ollut mm. olemassa oleva puusto ja muu säilytettävä kasvillisuus. Vanhasta on jäljellä mm. metsälehmus, useampia hedelmäpuita, köynnöshortensioita ja rhododendron, muuten kasvillisuus ja piha-alueet on muokattu suurelta osin uusiksi. Tontin rajalta poistettiin ensimmäisenä vuonna neljä valtavaa kuusta, ne varjostivat koko pihan ja olivat jo vaaraksikin. Uudet ja vanhat kannot kaivettiin ylös, puutarhajätettä kärrättiin tuolloin lukuisia kuormia sorttiin ja pihaa muokattiin käsin, lapiolla ja rautakangella. Pengersimme rinnettä ja rakensimme mm. kolme reilun kokoista kuivaladottua kivimuuria, tontilla olleista rakennusaikaisista kallionlohkareista.

Piha-aluetta on rajattu eri osioihin, tiloja eri toimintoihin - aivan kuten sisätilojenkin suunnittelussa.
Haluan pihasta sopivan helppohoitoisen, pidän pensaiden muotoilusta, en niinkään kaipaa jatkuvaa kukintaa, vaan nautin erilaisista muodoista, ikivihreästä ja siitä että pihassa on sopivasti ryhdikkyyttä. Lempikukkani on valkoinen kukka.
Pihamme on kuitenkin varsin runsas, värikäskin.
Täällä on paljon mm. skilloja ja lemmikkejä, piha on varsin sinisävyinen keväisin. Kasvien kukinta muuten on pääasiassa valkoista, sinistä ja hennon rosaa, kadunvarren purppuraista koristeomenapuuta ja vuorenkilpiä lukuun ottamatta. Rakkauteni hortensioihin näkyy syksyisin, kun useat pallohortensiat ja syyshortensiat kukkivat. Teen itse uusia taimia pistokkaista ja toivottavasti tulevaisuudessa pihalle mahtuisi hortensioita vielä muutama lisääkin.

Pörriäisiä ja perhosia ei ole unohdettu, pihalla kasvaa kukkivia yrttejä ja viimeisimpänä perustimme pienen aurinkoisen paikan perennapenkinkin. Kaiken lisäksi, pihalle on haluttu myös keittiöpuutarha-alue sekä muutamat marjapensaat ja rabarperit. Kellari täyttyy syksyisin omista mehuista ja hilloista. Luonnonmukaisessa puutarhassa on tietenkin myös reilu alue puutarhajätteen kompostointiin. Kaikki kasvijäte pyritään tontilla kierrättämään kompostoimalla, takaisin hyötykäyttöön ja kasveille ravinnoksi. Oksat ja risut haketetaan katteeksi.

Paljon on kuitenkin vielä tekemistä mm. kiveykset ja terassi, julkisivun kunnostus, pihavaja jne. Kulkureitit ja käytävät eivät siis ole valmiita ja siitä syystä piha ei ole vielä aivan helppokulkuinen. Jyrkähkö luiska, joka johtaa alapihalle on hiekkaa / soraa ja portaaton. Vierailijoiden on syytä varata kunnon jalkineet.